Neljäkymmentäseitsemän joulua joko aikoinaan mummilassa tai sitten lapsuuden kodissa.....
Nyt laitettiin perinteitä mukkelismakkelis ja otettiin suunta uutta kohti.
Aiempina vuosina on oman kodin koristelu jouluiseksi ollut tosi vähäistä, kun on oltu käytännössä pyhät poissa.
Sen jälkeen kun päätös kotijoulusta oli tehty, niin olikin kiva alkaa suunnitella omaa joulua ja kaivella niitä vähäisiä joulukoristeita laatikoiden pohjalta sekä ostaa jotain uuttakin.
Tunnustan, että jännitin etukäteen jouluvalmisteluita. Varsinkin, kun en mikään keittiöihme ole. Paremmin saan aikani kulumaan muualla kuin lieden äärellä ;).
Nettisivustoja kahlasin ja etsin laatikoiden ja kinkun paistamisen ohjeita, sun muita jouluherkkuja.
Äiti paistaa kinkun joka joulu ruiskuoressa. Hyväksi havaitulla tyylillä mentiin meidänkin lähikaupan valmiiksi suolatun tuorepossun kanssa. Ja vaikka itse sanonkin, niin tulipa hyvä ja mehevä possu. Ei liian kostea eikä liian kuiva, vaan just meidän makuun passeli :)
Laatikot ( porkkana-, lanttu- ja bataatti-),karjalanpiirakat ja munavoi, lohet, karjalanpaisti ja keitetyt perunat, herneet, luumut, sienisalaatti, punajuuret, suolakurkut, juustot jne. täyttivät joulupöydän.
Jälkkärinä piparkakku/appelsiinijäädykettä.
Suklaata, karkkeja, tähtipullia, pipareita, glögikakkua, hedelmäkakkua, viinejä, kotikaljaa, siideriä, olutta.
On syöty on :)
Ja jopa kunnialla keittiöroolista suoriuduttu. Oltiin koko oma kööri koolla - seitsemänhän meitä tällä hetkellä on - ihanaa rauhallista ja rentoa yhdessäoloa toisiamme autellen. Tuskin kenellekään koitui hommia liiaksi asti.
Tapaninpäivänä poppoo lisääntyi, kun saimme seuraksemme vanhempani sekä siskoni perheen. Neljätoista kaksijalkaista sekä kolme nelijalkaista. Eipä ihme, että talomme suunnittelun kukkanen 80-luvulta ( = pikkuruinen tuulikaappi ) näytti hieman kaaosmaiselta ;)
Yhdessäolon lisäksi meillä oli aihetta nostaa malja niin joululle kuin esikoisellekin: Jo toiset maisterijuhlat perheessämme tälle vuodelle :).
On niin hyvä olla, kun lapsilla on asiat mallillaan :)
Joulukuvioihin kuuluu myös valttimestaruusturnajaiset.....
Vuodesta 2001 lähtien on palkintopokaalia kierrätetty milloin kenenkin meidän kirjahyllyssä tai takan päällä. Tällä kertaa pyttyn sai lopultakin nimensä siskoni.....
jo sitä on odotettukin ;) ;) ;)
Muistihan on tietty rajallinen, mutta jotenkin tuntuu, ettei tällaista joulusäätä ole ennen ollut meidän korkeuksilla.
Vettä on losottanut harva se hetki ja joulun alun älytön liukkauskin ennätti jo lannistua pyhien aikana, kun jäätiköt teiltä ja pihoista sulivat vesipurojen alla.
Ulkoilua ollut käytännössä ainoastaan haudoilla käynnit ja pakolliset koirien lenkitykset - ja nekin normaalia pienemmillä kilometreillä.
Mieleenpainuvimmat
joulukommentit sain ehkä isältäni ja mieheltäni: Isä halasi ja totesi,
että hyvinhän se tyttö suoriutui sukupolvelta toiselle siirtyneistä
jouluvalmisteluista.
Mieheni
puolestaan tuumi, että pääsin yllättämään hänet ja varmaan muutkin
keittiöpuolella. Hän kun on kuulema pitänyt minua enemmänkin hernekeiton
lämmittäjänä.
Olihan se palaute sekin........
joskaan ei niin varsin
kaukana totuudesta ;)
Nyt on hyvä huokaista näiltä osin helpotuksesta. Homma hoidettu tällä kertaa ja nyt ei tarvitse seuraaviakaan jouluja jännätä.
Vuosi alkaa olla pulkassa.
Vielä muutaman päivän ajan saamme nauttia jälkikasvumme seurasta ennen kuin he starttaavat taas omiin kuvioihinsa ja ensi vuoden arki alkaa.
Uusi vuosi ja uudet kujeet......
p.s. Jäi sitten kuvaamatta syksyn lahjaneulomuksetkin. Ennätin tontun apulaisena kääräistä neulotut sukat ja tossukat paketteihin ja ne meni jo. Josko tuota sitten taas seuraavat muistaisin ikuistaa....
