Keittiöprinsessa-malli Patalappuja a'la Carte-kirjasta on malli, johon olen tykästynyt.
Tiedä sitten kumpi viehättää enemmän: nätti malli, johon on helppo upottaa kerän loppuja vaiko tunne, että saan virkkaamalla jotain aikaiseksi. Samapa tuo - kiva noita on väkrätä ajankuluksi.
Ohjeessa on kymmenen silmukan virhe. Aluksi virkataan 143 ketjusilmukkaa, ei ohjeen mainitsemaa 153 silmukkaa
- tulee muuten yksi sakara liikaa.
Yhden keittiöprinsessan ole jo aiemmin tehnyt ja silloin pari ekaa kerrosta tuntuivat hankalilta, mutta nyt en kokenut enää mitään alkuhankaluuksia.
Toukokuun lopulla lappusille on jo tiedossa uudet kodit....
Tytykkä laittoi viikonloppukuulumiskuvan äidilleen...... vähän härnyyksikin, kun tietää, että kukkien laittaminen on minulle aina yksi vuoden kohokohdista ;)
Etelämpänä uuden kodin emäntä on jo istutellut ensimmäiset kesäkukkasia.
Ei vielä meidän korkeudella. Ja saahan nuokin laatikot nostettua öiksi suojaan, miloin pakkas/hallaöitä tiedossa.
Tullapa jo istutusaika!
Pihamaa on kokonaisuudessaan haravoitu ja pensaat huollettu. Ensi viikolla pitää poiketa puutarhamyymälään hakemaan lannoitteet ja kalkki. Alkavalle viikolle onkin luvattu vesisadetta. Nyt on kaikki mahdottoman kuivaa. Sitten pääsee varmaan vihreä puhkeamaan ja kesä vauhtiin.
Villi veikkaus, että kolmisen viikkoa ollaan täällä etuajassa normikeväisiin verrattuna
Taitaa tulla kesä :)
Illalla tulee kuopuskin kotiin pikavisiitiltä Oulusta.
Isoveljensä sai järkättyä eiliseen Kärppien ja Tapparan Suomen mestaruus-finaaliotteluun pari lippua.
Tunnin varoajalla lähdin ajamaan pikkuveikkaa Vuokattiin, johon isoveikka tuli vastaan. Äipän auton nokka takaisin kohti kotia ja pojat Ouluun ja nauttimaan pelin huumasta sekä veljesseurasta.
Olen aika tyytyväinen itseeni, kun vaikka ajan autolla ihan säännöllisesti, niin pitkänmatkan ajot on minulla harvassa.
Neljän tunnin ajo oli minulle yksi pisimmistä matkoista, mitä olen itse ajanut - ja kortti on kuitenkin ollut jo yli 30 vuotta..... hups ;)
Nyt sitten parhaillaam pikkuveikka köröttelee seitsemän tuntia bussilla takaisin kotiin.
Ei touhussa järjen häivähdystäkään, mutta ei sitä ihan aina tarvitse ollakaan. Saipahan pojat mieleenpainuvan elämyksen ja pikkuveikan suosikki sai pyttynsä ja vielä loppuniitin mestaruudelle laukoi suosikkipelaajansa. Eipä olisi pojan ( ja Kärppien ) kohdalla voinut paremmin mennä.