2½ viikkoa töitä tehty loman jälkeen.
Uusi toimintakausi on alkanut vauhdikkaasti ja hommia riittänyt iltaisin kotiinkin asti.
Nyt alkaa olla hommat reilassa ja josko olisi jatkossa bloggailullekin rakonsa.
Ei ole ollut aikaa eikä puhtia kirjoitella omaani sen enempää kuin vierailla teidänkään blogeissa.
Lukijamäärä on kaikesta huolimatta kuitenkin yhdellä lisääntynyt, vaikka olen loistanut poissaolollani. Hei vaan ja tervetuloa :)
Tietsikkamaraton minun pitää varmaan jossain mutkassa "kyläilyissä" pitää, jotta pääsen taas tuntumaan, mitä teille blogiystäville kuuluu.....
Mietin tässä välillä jo koko bloggailun laittamista jäähylle, mutta katsotaan nyt vielä, mitä alkava syksy tuo tullessaan...
Heinäkuun loppupuolella piipahdettiin muutama päivä Lappeenrannassa ja Imatralla:
Imatralla ihasteltiin upeaa näkyä, kun kosken pato avataan iltaisin klo 18.
 |
| Kerrankin sitä tunsi itsensä niin pieneksi ja sieväksi ;) |
 |
| Lappeenrannassa miesväen tarkan tutkimisen kohteeksi pääsi tykit. |
Lappeenrannan satamassa on kuulema joka vuosi hiekkaveistoksia. Käsittämättömän tarkkoja yksityiskohtia oli veistoksiin saatu. Tämän vuoden teemana oli Kalevala. Ja kaiken kukkuraksi aluetta sai ihailla ilmaiseksi :)
Kierreltiin myös kaupunkijunalla pitkin Lappeenrannan keskustaa.
Siinä saikin tosi kivan tuntuman kaupungin historiaan. Melkoista
rytkytystä oli osa reittiä, kun juna körötteli pitkin mukulakatuja. Hytkyn kytkyn -mutta hauskaa oli :)
Kotosalla laitettiin koristeomenapuu pitkälleen: Parin päivän kukinta alkukesästä ja sekin hyvin hailakka sekä kukkura kottikärryllinen pudonneiden pikkuruisten omenoiden kaivelua keväisin kosteasta nurmikosta kyllästytti. Toisekseen saatiin vähän järvinäkymää paremmin pilkistämään. Jouti pois!
Keväällä sain tyttäreltä Joriinin mukulan synttärilahjaksi.
Paketista oli napattu tiedot pois, jotta jännitys kukan ulkonäöstä säilyisi mahdollisimman pitkälle. Kukka on panostanut oikein vahvojen varsien kasvattamiseen ja pelkäsin jo, ettei kukkia tulekaan. Muut Joriinit kun ovat jo kukkineet pidemmän aikaa.
Nyt lopulta tämä komistus paljasti salaisuutensa:
Kaunis kuin mikä!!
Minun lempiväri höystettynä valkoisilla lehtien kärjillä..... <3
Entiset Joriinit ovatkin kaikki yksivärisiä.
Ja taas on myös yksi muutto avustettu.
Esikoinen
kihlattunsa kanssa keräsi kimpsunsa ja kampsunsa ja muutti "etään
perille" kotikulmilta katsoen. Ovat nyt viiden tunnin automatkan päässä,
joten on tässä äiti-ihmisellä opettelua, kun molemmat isot muuttivat
parin viikon sisällä koulujen ja töiden perässä kotiseudulta.
Sen verran jossain olen kuitenkin koneella istunut, että Bikken blogissa arpaonneani testailin ..... osui ja upposi. Kiitos Bikke :)
Käsityöt
ovat olleet melkein 100%:sti huililla koko kesän.
Inspis on kadoksissa
neulomiseen
- itse asiassa olen luullut,
että niin ei voi minulle käydä -
mutta jos joku teistä näkee sen harhailevan pitkin maita ja mantuja,
niin käskekää palata luokseni ;) Kaapit pursuu lankoja, joten olisi enemmän kuin tarpeen inspiksen kotiutua....
Lisäys illalla:
Luonto päätti illan mittaan, että kun ei käsityökipinä ole kerran löydössä, niin puuhat puutarhassa jatkukoon!!!
Yksi omenapuista oli näköjään sitä mieltä, että satoa on tulossa liikaa :(.
Puu kallistui jo viime talvena oudosti.
Liekö myyrät tehnyt juurituhoja?
Nyt sitten painolastia tuli liikaa.
Mikähän oikosulku lieneekään minulle tullut keväällä,
kun emme tuota puuta yrittäneetkään tukea?
Onhan noita tukemisia pitänyt joillekin puille muulloinkin tehdä.
Mennyttä, mikä mennyttä :(
Voiko noista raa'oista omenoista tehdä yhtikäs mitään ???
