Lukijat

maanantai 7. tammikuuta 2013

Ei oo helppoo, ei...

Lentokentältä tuli viimeinen puhelu tällä erää.
Tunnin päästä on esikoinen nousemassa kihlattunsa kanssa koneeseen.
Lähtevät omatoimimatkailijoina Intiaan kuukaudeksi.
Äitinä ja tulevana anoppina huoli ja hätä on tässä käsin kosketeltava, kertakaikkisen kamala.
Kaukana on minulla se positiivinen fiilis, joka pitäisi osata löytää:
 ennen näkemättömän kokemisesta, seikkailusta, erilaisen kulttuurin kokemisesta, nuorten avarakatseisuudesta ja rohkeudesta yms.
On vaan niin kova ikävä ja epävarma olo :(

Kun kaikki vaan menisi hyvin ..... 

Suojelusenkeleitä sankoin joukoin matkaan heille saattelen.

4 kommenttia:

  1. Ymmärrän, Aikku, viiden lapsen äitinä huolesi!
    Mutta niin se menee, että jokaisen on tallatava oma polkunsa. Vaikka me äidit miten ajattelisimme!
    Enkeleitä ajattelen nuorten avuksi siellä kaukana, vieraassa maassa!
    Sinulle Voimia jaksaa! *halaus*
    tuksu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuksu lämpimistä ajatuksista.
      Näinhän se juuri menee, kukin tiensä ja polkunsa itse säätelee. Ja lähimmän kuukauden aikana "pari nuorta lähipiiristä" kirjaimellisesti luo omia polkujaan ;)

      Kyllä verenpaine mahtaa meikäläisellä huidella kielletyillä kierroksilla ja päänsärkyä saan mukanani jännittäjätyyppinä mukanani kantaa.

      Poista
  2. Voi että! Turvallista matkaa matkalaisille ja rauhallista mieltä äidille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se vaan on, että ei tämä sen helpompaa ole, vaikka jälkikasvu olis kuinka jo omille siivilleen noussut.... Koko ikänsä noiden perään haikailee ja huolehtii ;)
      Oottele vaan, se aika tulee nopeammin kuin arvaatkaan ;)
      Äidit on aina äitejä :)

      Poista

Olisi kiva, jos jättäisit käynnistäsi viestin :)