Hiljaa hyvä tulee ...... sitten joskus ;)

Pahnan pohjimmainen pyysi ..... jo toista vuotta sitten olohuoneeseen virkattua torkkupeittoa.....

Äiti-ihmisenä auliisti moisen lupasin, joskin jo silloin blogipäivityksessäni pohdin peiton valmistumisaikataulua.

Ja joudun tunnustamaan, että peitto on edelleen kesken!!!!

.... aika paljonkin.

Hups hei-jaa :(

Ohuet sukkalangat kaksinkertaisesta langasta virkattuna on löytänyt uuden elämän lappusissa vuosien säilömisen jälkeen. Niiden lankojen iso laatikko onkin vajunut mukavasti :)

Riemunkirjavaa - todella riemunkirjavaa, kun kirjavat langat yhdistää ja ymppää samaan neliöön!!

  Yritän pitää itseäni niskasta kiinni ja pysyä suunnitelmassa, että ainakin yksi parikymmentä senttiä kanttiinsa oleva lappu on illassaan synnyttävä !!!

Ei liikaa vaadittu, mutta edes pikkuruisen kerrallaan homma etenisi......

 Epämääräinen visioni on, että violetti ( se sointuu olohuoneen värimaailmaan vaikka musta tai valkoinen olisi ollut varmaan varmempi valinta) rauhoittaisi lopulta kokonaisuutta..... 

- Ai meilläkö  muka verhoissa, ryijyssä jne. emännyyden lempiväriä ;) ???

Jokohan lopulta tämän talven aikana pääsisin laittamaan kuvan valmiista peitosta???

Lukijapalkkiin on ilmestynyt uusi seuraaja. Kiva, kun olet jäänyt lukijakseni. Tervetuloa :)

Patalapputestailua

 

Patalapuja àla carte-kirjassa 

oli muutama  kiva patalappumalli. 

SeiskaVeikan jämäkeriä pienentelin tähän lappuseen.

Eikä sitten tullut ohjetta kunnolla luettua..... 

kaksi erilaista ohjeriviä ohjeessa oli ja minä sitten muka luin, että kerroksia 1 ja 2 toistetaan koko työn ajan.

 Pieni häivähdys tuli jossain mutkassa, että virkkaukseni ei näytä ihan samalta kuin mallissa, mutta pistin kehnon taitoni piikkiin erinäköisen työn jäljen.

 Siinä vaiheessa, kun lappu oli kiinnitysrenksua vaille valmis, luin ohjeen uudestaan...... 

Ensin olisi pitänyt tehdä ohjeen kerrokset 1 ja 2 sekä sen jälkeen toistaa kerrosta 2 loppuaika. 

Hällä väliä vaikka edellisen kerroksen silmukka on minun tekeleessäni napattu joka toisella kerroksella väärin. Lopputulokseen olen tyytyväinen. 

Ei kovin käytännöllinen, mutta sellainen nätti somistus keittiöön jonnekin koukun  nenään roikkumaan. 

Saattaapi jossain vaiheessa näitä syntyä lisääkin.... 

Käsillä töitä tavalla ja toisella

Käytiin eilen mamman ja papan luona. 

Siellä oli ollut kädet ahkerina. 

Viimeksi käydessä oli styroksipallojen päälle tehtävät "kukkakorit" alkuvaiheessa,

 mutta nyt ne kaunistivat porraskäytävän tasannetta katosta roikkuen.

 Pienen pientä lasipalaa oli äiti vieriviereen liimannut ja saumauslaastilla viimeistellyt.

Huh huh, mikä näprääminen noissa on ollut. Ei meikäläisen hermot tuollaista kestäisi.....

  Minulle ihan uutta lasin käsittelyä oli myös nähtävillä.

Asiasta mitään ymmärtämättä totean vaan, että on olemassa jotain sulatettavaa lasia ja siitä on tämä nätti kielotaulu tehty....

Tykkään.

Äidin omaa suunnittelua tämäkin.

 Minun "lajille" sopivaa sortumista tarttui sitten mukaan tänään Anttilasta. 

Oli tullut uusia kevään lankakartan Novitalaisia lankahyllyyn ja .....SORRUIN!!!

Ihania värejä!!!! Että tähän malliin alkoi taas tämän vuoden lankavarastojen vajuttaminen ;)

Eiliseen kesämökillä käyntiin liittyi myös odottamaton yllätys. Vene jätettiin asianmukaisesti ja hyvin talviteloillaan kuivalle maalle syksyllä, mutta Pielinen teki tepposet näin sateisena ja märkänä talvena. 

Veden pinta on noussut 60 cm ja vene oli ylt'ympäriinsä jäätyneenä vedessä. 

Näytti tosi pahalta ja oltiin varmoja, että siinä on ja keväällä meitä odottaa entinen vene.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Saatiin kuin saatiinkin vene ilman vaurioita irroteltua jäitten seasta ja nostettua laiturille. 

Oltiin sopimoisesti viimetipassa liikkeellä. 

Seuraava yö olisi varmaan jo jäädyttänyt vettä täynnä olevan perälaatikon 

ja halkaissut veneen.

                                

 

 Ihanaa, kun lopulta tuli talvi ja pakkaskelit. Maa on edes jo pikkuisen valkoinen ja on paljon puhtaamman ja valoisemman oloista.

 Näillä eväillä alkavaan viikkoon.........

Lämmintä varpaille

  Pikkuhiljaa ainakin yritän lankojen vähentämistä aloitella...

 Todennäköisesti työrytmi laukaisee taas väsyn päälle ja puikot jää huilille, mutta muutamat sukat jouluvapaiden ja tässä vuoden alun vapailla on puikoilta tipahdellut:

Kirjavissa sukissa on hyödynnetty kolmea erilaista Nallelankojen jämäkerää ja vieläkin jäi pikkunöttöset joka väriä....

Aloeveraa ja jojobaöljyä kantapäille unisukiksi ihan itselle.

 Entiset tulikin "ajeltua" jo rei'ille.

 Nykyisin en viitsi kohdennella raitoja, vaikka hieman eriraitaisuus silmää häiritseekin. Kohdentamatta tulee langat hyödynnettyä tarkemmin.

 

  

 

 Valkoiset pitsisukat SeiskaVeikka langasta lahja-laatikkoon.






Mehtäemäntä kyseli kommmentissaan tuon valkoisen  pitsineuleen ohjetta. 
En enää muista, mistä ohjeen olen napannut tai saanut, mutta tässäpä tuon ohje olisi:

 1.-2.krs:* 3 oikein, 2 nurin*.  *-* toista koko kerros.
3.krs: * langankierto, nosta 1 silmukka neulomatta puikolle, neulo 2 silmukkaa oikein yhteen ja vedä nostettu silmukka kavennettujen silmukoiden yli, langankierto, 2 nurin *.  *-* toista koko kerros
4.-5.krs: * 3 oikein, 2 nurin*.  *-* toista koko kerros.
Mallikuvio siis jaollinen viidellä ja yksi kuviokerta koostuu viidestä kerroksesta. Noita toistellen homma etenee ;)
Minullalla noissa naisten sukissa oli 50 silmukkaa.

 

 Tiikerisukat 

Oulun reissulta ostetusta langasta koululaisellemme jälkitoimituksena.

 Eivät ennättäneet pukin lahjasäkkiin, mutta talveahan tässä vasta odotellaan.

 Joululahjasukkia unohtui kuvata, mutta jälkitoimituksena sain muutaman kuvan. Lähipiiriä ei varmaan pääse yllättämään, kun paketista paljastuu uudet villasukat vuosittain. Ainoa "jännitys" on siinä,  että minkä näköiset minäkin vuonna paperista paljastuu. 

Oulussa tepastelevat nämä sukat:

 

Lappeenrannassa tallustaa puolestaan oranssit "Monkey-sukkaohjeella" tehdyt ohuet sukkaset sekä perinteiset miesten SeiskaVeikka lämmittimet.

Menneitä muistellen

 Vuosi on vaihtunut ja arkikin jo ennättänyt minulla ja koululaisellamme alkaa. 

Isäntä aloittaa työarjen nyt loppiaisen jälkeen.

Vuotta vaihdettiin aikaslailla vuoden takaiseen tyyliin.

Tyttären avokki järjesti meille jälleen upeat näytökset ilotulitteita. Tavallaan turhaa humpuukkia, mutta Peeteen kuvioihin kuulunut lapsuudestaan saakka, joten mikäpäs me ollaan hänen perinteitään katkaisemaan. Eikä käy kieltäminen: tosi upeita räjähteitä saimmekin ihailla illan mittaan. Kiitos niistä!

Viime vuosi oli lähimmässä perhepiirissämme oikea juhlien ja tapahtumien vuosi:

2 x 70v., 1 x 50v. ja 1 x 40v. Lisäksi juhlittiin kahden lapsemme maisteritutkintoja ja pojan avokki pääsi haaveilemaansa koulutukseen. Molemmat meidän isoista muksuista muutti kotikonnuilta kauemmaksi - uudet kyläpaikat ilmaantuivat reilun kolmen ja reilun viiden tunnin ajomatkan päähän. Tytär sai vuoden mittaisen sijaisuuden ja hänen perheeseen myös kotiutui  valkoinen karvapallo "Nano" ( = samojedipoika ). 

Elämä on kaikin puolin mallillaan - on paljon aihetta kiitokseen!!!

Vuosi sitten lupailin pienennellä lankavarastojani. Pah .... toisin kävi! Harvinaisen vähän sain mitään aikaiseksi. Muutamia sukkia ja pari neulepaitaa. Lankoja puolestaan tuli osteltua vaan lisää. Meni siis ihan päin prinkkalaa!

Mutta mitäpä tuosta.... nyt voi lähteä entisellä tavoitteella tähän vuoteen ;)

Blogipäivityksetkin ovat jääneet ihan minimiin.... siinäkin olisi parantamisen varaa. Laiska olen myös ollut kommentoimaan seuraamiani blogeja - on vaan tullut hiljaisesti vierailtua kuulumiset lukemassa.

Kiitos, kun kaikesta huolimatta käytte aina sivuni lukaisemassa ja kiitos jätetyistä kommenteista. Niistä tulee hyvä mieli :).

 Oli kiva huomata, että mukaan on liittynyt uusi seuraajakin:
 TERVETULOA :)!!!

Meidän kotijoulu

Neljäkymmentäseitsemän joulua joko aikoinaan mummilassa tai sitten lapsuuden kodissa.....
Nyt laitettiin perinteitä mukkelismakkelis ja otettiin suunta uutta kohti.
Aiempina vuosina on oman kodin koristelu jouluiseksi ollut tosi vähäistä, kun on oltu käytännössä pyhät poissa. 

Sen jälkeen kun päätös kotijoulusta oli tehty, niin olikin kiva alkaa suunnitella omaa joulua ja kaivella niitä vähäisiä joulukoristeita laatikoiden pohjalta sekä ostaa jotain uuttakin.

 Tunnustan, että jännitin etukäteen jouluvalmisteluita. Varsinkin, kun en mikään keittiöihme ole. Paremmin saan aikani kulumaan muualla kuin lieden äärellä ;). 
Nettisivustoja kahlasin ja etsin laatikoiden ja kinkun paistamisen ohjeita, sun muita jouluherkkuja. 

Äiti paistaa kinkun joka joulu ruiskuoressa. Hyväksi havaitulla tyylillä mentiin meidänkin lähikaupan valmiiksi suolatun tuorepossun kanssa. Ja vaikka itse sanonkin, niin tulipa hyvä ja mehevä possu. Ei liian kostea eikä liian kuiva, vaan just meidän makuun passeli :)

Laatikot ( porkkana-, lanttu- ja bataatti-),karjalanpiirakat ja munavoi, lohet, karjalanpaisti ja keitetyt perunat, herneet, luumut, sienisalaatti, punajuuret, suolakurkut, juustot jne. täyttivät joulupöydän. 

Jälkkärinä piparkakku/appelsiinijäädykettä.

Suklaata, karkkeja, tähtipullia, pipareita, glögikakkua, hedelmäkakkua, viinejä, kotikaljaa, siideriä, olutta.

On syöty on :)

Ja jopa kunnialla keittiöroolista suoriuduttu. Oltiin koko oma kööri koolla  - seitsemänhän meitä tällä hetkellä on - ihanaa rauhallista ja rentoa yhdessäoloa toisiamme autellen. Tuskin kenellekään koitui hommia liiaksi asti. 

Tapaninpäivänä poppoo lisääntyi, kun saimme seuraksemme vanhempani sekä siskoni perheen. Neljätoista kaksijalkaista sekä kolme nelijalkaista. Eipä ihme, että talomme suunnittelun kukkanen 80-luvulta ( = pikkuruinen tuulikaappi ) näytti hieman kaaosmaiselta ;)

Yhdessäolon lisäksi meillä oli aihetta nostaa malja niin joululle kuin esikoisellekin: Jo toiset maisterijuhlat perheessämme tälle vuodelle :).

 On niin hyvä olla, kun lapsilla on asiat mallillaan :)

 Joulukuvioihin kuuluu myös valttimestaruusturnajaiset.....
Vuodesta 2001 lähtien on palkintopokaalia kierrätetty milloin kenenkin meidän kirjahyllyssä tai takan päällä. Tällä kertaa pyttyn sai lopultakin nimensä siskoni.....
 jo sitä on odotettukin ;) ;) ;)

Muistihan on tietty rajallinen, mutta jotenkin tuntuu, ettei tällaista joulusäätä ole ennen ollut meidän korkeuksilla. 

Vettä on losottanut harva se hetki ja joulun alun älytön liukkauskin ennätti jo lannistua pyhien aikana, kun jäätiköt teiltä ja pihoista sulivat vesipurojen alla.

Ulkoilua ollut käytännössä ainoastaan haudoilla käynnit ja pakolliset koirien lenkitykset - ja nekin normaalia pienemmillä kilometreillä.

Mieleenpainuvimmat joulukommentit sain ehkä isältäni ja mieheltäni: Isä halasi ja totesi, että hyvinhän se tyttö suoriutui sukupolvelta toiselle siirtyneistä jouluvalmisteluista. 
Mieheni puolestaan tuumi, että pääsin yllättämään hänet ja varmaan muutkin keittiöpuolella. Hän kun on kuulema pitänyt minua enemmänkin hernekeiton lämmittäjänä. 
Olihan se palaute sekin........ 
joskaan ei niin varsin kaukana totuudesta ;)

Nyt on hyvä huokaista näiltä osin helpotuksesta. Homma hoidettu tällä kertaa ja nyt ei tarvitse seuraaviakaan jouluja jännätä.

Vuosi alkaa olla pulkassa.

Vielä muutaman päivän ajan saamme nauttia jälkikasvumme seurasta ennen kuin he starttaavat taas omiin kuvioihinsa ja ensi vuoden arki alkaa.

Uusi vuosi ja uudet kujeet......

p.s. Jäi sitten kuvaamatta syksyn lahjaneulomuksetkin. Ennätin tontun apulaisena kääräistä neulotut sukat ja tossukat paketteihin ja ne meni jo. Josko tuota sitten taas seuraavat muistaisin ikuistaa....

Tonttupajassa tapahtuu

 Eskarin ilttisryhmässä on tällä kaudella porukka, joka tykkää askarrella

 - niin tytöt kuin pojatkin :). 

Onkin mukava kehitellä puuhaa iltapäiviksi, kun innokkaita askartelijoita hyörii innoissaan ympärillä :) . 

Mallit ovat hiiritonttuja lukuunottamatta "oman tuotannon" kyhäelmiä ajatuksella, että esimerkkiä katsomalla lapsi itse pystyy työstämään askartelunsa ilman mahdotonta aikuisen avustamista ja opastamista.

Kuusen ja yhden tontun sijoittaminen ikkunaväliin antaa aika hauskan kolmiulotteisen vaikutelman.

 

Niinpä viime viikolla polkaistiin käyntiin jouluaiheiset askartelut  ihan urakalla:

  Pyöreitä, yksinkertaisia muotoja. Jokainen tonttupallero on niin oman näköisensä :)

 

 Puun takaa 

kurkkaava kettu taitteelta työstettynä antaa sekin kolmiuloitteisuutta. Pöllöt sai alkuinspiraationsa jossain nähdystä pehmolelusta.

 Puunrunkona vanhaa tapettia.

 Hyllykön päälle on muotoutumassa tonttukylä, jossa mm.  tonttutyttö Rosmariini Mausteinen perheineen asustelee. 

Rosmariinin seikkailusta lueskelemme aamun joulukalenterituokiolla....

Silkkipaperirevontulet näyttää pimeällä kauniilta pihalta katsottaessa :)

 

 Tuoksuttomat hyasintit :)

 

 Hyasinttien päällä katosta lentelee Suomen Itsenäisyyspäivän kunniaksi sinivalkoiset kyyhkyt <3

 Tämän päivän askarteluna tehtiin  Suomen synttärijuhliin ja jouluun yhdistettynä enkelikuoro. 

 Oli ahkerien tonttujen kanssa tänään puhetta, että huominen iltapäivä voitaisiin käyttää ihan leikkimiseen ja lautapeleihin, mutta jo useammasta suusta kuului, että olis kiva huomennakin askarrella jotain jouluun....... 

Tehokkaasti käytetyt viikonlopun tunnit

 Viikonloppu alkoi kuopuksen luokan discolla. Vajaa kymmenkunta meitä vanhempia takasi luokanvalvojan apuna illan sujuvuutta.
Ennakkoon olin leiponut oman osani leipomuksista. 
Mokkapalat hävisivät juhlivien lasten herkkunälkään karkkien, poppisten ja limpparien kera.

Suoraan sanottuna laiskotti etukäteen ajatus illasta kirmaavien lasten seassa melkeinpä suoraan töistä päästyä, mutta oikein kiva ilta oli ja kaikki sujui loistavasti. 
Matkakassa luokkaretkeä varten karttui mukavasti :)




  
Lauantaina oli joulukorttitehtailun vuoro. 
Sain valmiiksi tarvitsemani 50 joulutervehdystä. 

Jess - eipä ole enää niistä huolta. 

Ja vielä jäi hieman aikaa neulomisellekin....

 Sunnuntaina jatkui sukan väkertäminen. 
Tavoite oli saada sukkapari viikonloppuna aikaiseksi, mutta 1½- sukkaan tavoite tyrehtyi, kun teki mieli kaivaa ompeluroippeet esille......

Nimittäin uusi jouluverho poiki lisäfiksailua:
Ostin samaa kuosia lisää yhden pitkän verhon ja ompelin siitä yhtenäiset tekstiilit keittiön "aukkoihin". 

 
Meillä ei vanha mikroaaltouuni sovi sille varattuun aukkoon, joten verhon takana lymyilee yleiskone. 
Tason alla - poissa silmistä -on koirulin ruokasankko. 

Kangasta jäi vielä reilusti....

Ompelin siitä vielä 

joulupöytään liinan 

sekä pyyheliinoja vohvelikankaan kera. 

 Pari käsipyyhettä oli tarkoitus tehdä, 

mutta homma vei mukanaan

 ja oli kaiveltava jemmavarastoja. 

Kuusi pyyhettä lopulta sitten ompelin.

Harvinaisen paljon sainkin tänä viikonloppuna aikaiseksi. Nyt tuntuu siltä, että huomenna voisi olla vaikkpa ihan luppopäivä. 

Eipä  vaan ole.... työarki kutsuu ja kello pärähtää armotta aamulla soimaan.

                                                                                                                                      Joten mars pehkuihin 
                                                     ja Nukku-Matin matkaan kipin kapin :)