Loppusyksyn puuhiin kuuluu perinteisesti vaihe heilutella sukkapuikkoja
ja saada aikaan joulupukin pussiin pehmeitä paketteja lähipiirille.
Tuskin kenelläkään meistä on varsinaista akuuttia tarvetta uusista villasukista,
mutta kuuluu minun tekemisiin,
että jouluna jokaiselle löytyy uudet lämpimät sukat tai lapaset paketista.
Olen tyytyväinen päätökseeni, että
sukkalankojen
(muista langoista ei sitten puhuta)
ostoon en antanut itselleni lupaa.
Lankoja on niin paljon, että
riittäisivät varmaan vaikka eläisin 150 vuotiaaksi;)
Toisaalta ei noiden neulomisten jäljiltä lankalaatikoihin kummoista koloa syntynyt. Joten harrastus jatkukoon!
Sukkaneuleet saa nyt jäädä toistaiseksi.
Nyt on vuorossa pikkuruiset, pehmoiset merinoneuleet....
