Viikonloppu on sisältänyt niin paljon kuin olla voi onnea ja iloa:
Rakas ensimmäinen lapsenlapsemme oli lauantain merkkihenkilö. Pieni mies vietti kastejuhlaansa samaisessa juhla-asussa, jossa minäkin olen aikoinani köllötellyt omissa ristiäisissäni - ja useampikin suvun pienistä tässä välissä.
Äitini häämekosta minulle ommeltu.
Sunnuntaina oli vuorossa kuopuksemme rippijuhla. Hiihtolomaviikon leireily sai päätöksensä kauniissa juhlassa kotikirkossamme. Juhlaa jatkettiin kotona läheisten kanssa.
Niin ihania ja herkkiä hetkiä molemmat päivät sisälsi.
Sydän on täytetty kauniilla muistoilla sekä onnen ja kiitollisuuden tunteella <3
p.s.Voileipäkakutkin tuli sitten itse tehtyä ( sitähän edellisessä päivityksessä aprikoin). Kehuja ja ohjeen pyytämisiä tuli. Ei se niin vaikeaa ollutkaan, mitä olen aina kuvitellut. "Omin pikku kätösin" sain muutkin tarjottavat aikaiseksi, vaikken niin keittiöihminen millään muotoa olekaan. Mummin käsialaa oli suussasulavat täytekakut rippilapsen pyynnöstä. Yhteistyössä oli voimaa :)
Onnea molemmista ihanista juhlista! Ne on niin ihania juhlia kun sankarina on pienet ja nuoret
VastaaPoistaMinun 10 lapsenlapsenlapsi kastettiin noin 2 kukkautta sitten.
Ihania onnen juhlia!
PoistaSinulla mummeli onkin suku jatkunut jo pitkälle <3
Onnittelut onnenjuhlista ja kakut olivat varmasti makoisia :)
VastaaPoistaKiitos. Kieltämättä oli kiva tunne onnistua, kun en niin järin keittiöhommista pidä.
PoistaOnneaheille molemmille♥
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaVoi mitä onnenhetkiä!
VastaaPoistaNiistä saa niitä fiiliksiä, joita muistelee myöhemminkin hymy huulilla.
Poista