Ei mennyt suunnitellusti

Näin meillä pitkäperjantaina:

 Lähdettiin siskon perheen luokse pääsiäisen viettoon.....

Minun automatkoihinhan kuuluu neulominen! 
Oppia taas ikä kaikki: ekan kämmekkään tein jo loppusyksystä, mutta ennen toisen valmistumista ilmat kylmeni ja eto pikkuneule jäi parin osalta neulelaatikon pohjalle lojumaan, kun tarvittiin sukkia, villapaitaa sun muuta. 

Nyt alkaa olla taas kämmekkäille tarvetta.... Niinpä pari puikoille.

 Neuloin ja neuloin lankaa palmikoille, kunnes totesin loppuvaiheessa, että minulla oli kaksi saman käden lämmikettä, mutta lankaa ei olisi enää tehdä niille kahdelle paria.
 Siis purkuun!

Tuli tehtyä käytännössä kolme kämmekästä saadakseni kaksi valmista :(

Muutenkin olisi järkevämpi tehdä parit aina valmiiksi, niin ei tarvitsisi laskeksella kerroksia, että mitenkähän silloin tulikaan tehtyä. Monesti teen itselleni muistiinpanoja, mutta enpä tästä pikkuneuleesta sitten ollut tehnyt.

 * * * * * * * * * *

Perjantaina liikenne oli vähäistä ja saimme ajella rauhassa. Hieman matkan tekoa häiritsi
auton takaosan heilahdukset, mutta tiessähän oli uria.

Lopulta sain miehen pysähtymään bussibysäkille tarkistamaan,
 onko renkaat varmasti kiinni ja / tai täydet:
 kaikki näytti olevan ok.
Matka jatkui.....

 Lopulta totesin, että on hemmetisti  uria silmämääräisesti täysin sileän näköisellä tiellä!!!

Hankasalmen Jari-Pekka oli neljän kilometrin päässä ja seuraava tarkistus: olisiko ilmanpaineet kuitenkin pielessä. Ei ollut.

Eipä paljon jäänyt vaihtoehtoja: ei ollisi mitään järkeä jatkaa matkaa eteenpäin koko ajan enemmän ja enemmän tärisyttävällä autolla, vaan takaisin kotia kohti......

                           

 Menomatkalla jonkun lammen kohdalla sanoin, että olisipa kamera ollut valmiina, kun jäällä oli porukkaa kuin muurahaiskeossa. 

Varmaan joku pilkkikisa käynnissä. 

Enpä arvannut, että hetkeä myöhemmin saankin kuvan kuitenkin otettua....

                                                                                                                  

Tätä se matkan teko kotiin sitten oli. Bussipysäkki poikineen koukattiin, kun tietä piti muille antaa. 

Meidän vauhti 60 -70 km / h. koko paluumatkan.

 On siinä ohi menneet kuskia vilkaisseet ja miettineet: " pysyis papparainen kotona, jos ei uskalla sulalla tiellä kun vaan kuuttakymppiä turuuttaa!!!"

 

 Reissussa syödään makoisa pihviateria. Niinpä nytkin.

 Paluumatka alkoi olla kutakuinkin körötelty ja autolla oli päästy jo melkein kuitenkin kotiin, niinpä 25 km ennen kotia pysähdyttiin Apsille syömään. 

Kotona näet odottaisi aika tyhjä jääkappi, kun piti olla muutama päivä poissa.

Marjalan Apsin yhteydessä oli Kirjapörssi. Lomareissuillahan on mukava tutustua tällaisiin paikkoihin tai sitten vaikka lasitehtaisiin tai matkamuistomyymälöihin jne. jotta saa hieman jaloitella ennen matkan jatkumista.

Noita sukkikirjoja olen lainaillut useammankin kerran kirjastosta, joskin mitään en ole niistä vielä opetellut tekemään. Nyt on sitten omat, jos ja kun  milloin opettelukärpänen iskee..... jos iskee ;)

No niin..... kotiin päästiin ja tavaroiden purkaminen käynnistyi normaaliin tapaan. Ihan kuin olisi muka käynytkin sukuloimassa ......

Seitsemän tuntia tien päällä noita kasseja ajelutettiin ja joutivat sitten tavarat nostella takaisin paikoilleen :(.
Toisaalta hyvä, että kuitenkin omalla autolla päästiin kotiin, ettei tarvinnut hinausautoa tilata.

Nyt onkin sitten jo lankalauantai ja mies tee se itse - hallilla tsiikailemassa nosturin nenässä keikkuvaa autoa. Auto pitäisi saada tiistaiksi minulle ajokuntoon......

Siis lankalauantai ......... 

onkohan nettimyymälöissä hyviä tarjouksia????????