Uusia ja vanhoja tuttavuuksia

Eilen tuli puhelu vieraasta numerosta.

 Ensimmäinen ajatus oli: "Äh, taatusti taas joku lehtimyyjä!", mutta eipä ollutkaan. Sain puhelun lapsuuden/nuoruuden kotipaikkakunnalta. Soittaja oli peruskouluaikainen luokkatoveri, josta en ole kuullut kolmeenkymmeneenkahteen ..... - voi turskatti, miten iso luku! - mitään.

 Meitä oli reilut parikymmentä nuorta, jotka kävimme koko peruskoulun, ykkösestä ysiin, kutakuinkin samalla porukalla. Oli tosi hyvä yhteishenki, vaikkei opettajat ehkä aina olleetkaan ihan samaa mieltä ;). 

Lukioonkin samalle luokalle aika moni meistä jatkoi, mutta ei se yhteenkuuluvuus ollut enää niin vahva kuin perusopinnoissa.

 Lieksassa elelevät "luokkalaisemme" ovat päättäneet tarttua härkää sarvista ja etsiä käsiinsä meidät ympäriinsä levinneet kaverinsa. Luokkakokous on tarkoitus saada kokoon kesäkuun viimeiselle viikonlopulle. Kuulostaa oikein mukavalta :)

Melkoisen homman kyllä joutuvat tekemään, kun selvittävät kenenkin muuttuneet nimet sun muuta ;)

Toinen kiva ystävystyminen on tapahtunut tavallaan koiran lenkkeilytyksen kautta. Tässä lähistöllä on eräs "Osku" emäntänsä kera, joka sattuu harva se ilta jossain kohtaa iltalenkkiä tulemaan vastaan ja meille on tullut tavaksi pysähtyä turisemaan niitä näitä.

Tänään Vilin ja Oskun emännät tekivät ihan "virallisempaa" käsipäivää- tuttavuutta, kun molemmat huomasimme, että ihan sitä odottaa iltalenkillä että missähän kohtaa reittiä tulla tupsahdamme kohdakkain. Jotenkin juttu luistaa aina niin hyvin, ihan kuin olisi tunnettu pidemmänkin aikaa :)