Syyshommat edistyy

Äidillä oli kesän kirkkaanpunainen Maljaköynnös kesämökillä. Nyt syksyn saavuttua hänellä ei ollut oikein paikkaa, mihin kukka sisätiloissa laittaa. Minä kokeilen nyt sitten, miten se olohuoneemme ikkunan edessä viihtyy. Äidin köynnös on oikeasti köynnös, mutta kukkia oli tässä aika vähän. Omat Maljaköynnökseni eivät pahemmin pituutta kasvaneet, mutta kukkivat enemmän.

  Pihamaalla on syyshommat käynnissä. Puutarhakalusteista osa on jo talviteloillaan ja tänään 

napsauttelin kukkapenkin kasvuston matalaksi, aloitin tyhjentelemään isoja piharuukkuja ja parvekkeen kukkalaatikot ammottavat tyhjinä varastossa.

 Joriinit nostelin penkeistä ja karistelin juurakoista mullat mahdollisimman tarkkaan. 

Alkuviikosta äiti ja isä käyvät hakemassa ne huomaansa talvisäilytykseen: minun hoivissa keväällä löytyisi vaan mädäntyneet mukulat.

Näihin kukkapenkkeihin piilottelin 80 tulppaanin sipulia. Ensi keväänä sitten toivon mukaan paljastuu, minkävärisiä tulppaaneja Esikoinen ja Leppis-tyttö minulle toivat.

Pieniä puuhia

Koirulimme syö kerran päivässä - illalla. Ruuan jälkeen on sitten aina vuorossa palkkiona "herkkupala", seuraavaksi hampaiden pesu ja toisinaan vielä hammaspuhdistustikun syönti.

Hommat hoidettu.....

"Mitä sinä nyt vielä kuvaat? Voisko jo mennä yöunille  sängyn alle??"

Ovenpieliamppelissa olleet  Maljaköynnökset tuuhettuivat kesän mittaan, mutta en noista nyt pahemmin köynnöksinä voi puhua.Kauniisti kyllä kukkivat ihan koko kesän, mutta pituus ei lisääntynyt juuri ollenkaan.  Nyt ne on  kuitenkin pelastettu  sisätiloihin ja laitettu ruukkuihin - ihan kokeeksi. Huonekasvihan tuo oikeasti onkin, joten katsotaan nyt, mitä tuleman pitää. Viileähkö tila noille pitäisi nettitietojen mukaan talveksi tarjota, eikä se pääse oikein toteutumaan, mutta onnistuu tai sitten ei....

Syksyn pimeys alkaa ilta illalta aikaisemmin. Muita valovirityksiä ei vielä ole laiteltu tähän aikaan syksyä, mutta parvekkeelle nostettiin koukkuun roikkumaan isoon pajupalloon kiinnitetyt ledit.

Tuuli antaa välillä hieman vauhtia pallerolle....

Omiin jalkoihini satsasin viikko sitten: ostin Intersportista jalkaterieni mukaan muotoillut pohjalliset. On kyllä olleet hyvät. Pohkeissa on ollut hieman ongelmaa liikkuessa - vaivat ei ole poissa, mutta vähempänä kuitenkin. Tunnollisesti vaihdan nuo kengistä toisiin, riippuen mitä milloinkin tarvitsen.

Talvikengätkin on hankittu. Edelliset tuli viime talvena tiensä päähän ja nyt, kun kivat sattui kohdalle, niin ostin jo talven varalle. Kengät saivat nimekseen "Neulomokengät" resorivarsien ansiosta ;)

Omenoita on jurskutettu siihen malliin, että suupielet on ihan auenneet. Lienenkö hieman herkistynyt tuoreelle omenalle? Uuniomenatkin on aika nam vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kera :) Syys- ja talvilajikkeet napottaa vielä puussa odottelemassa aikaa parempaa....

Työpaikalla tuli tarvetta erivärisille huovutetuille palloille. Kotosalla kaivelin esille huopuvien lankojen säilytyslaatikon ja pyörittelin lankakeriä. Kerät pesupussiin muun pyykin sekaan ja....

Huopuihan ne tasaisesti, mutta ihmeen vähän pienenivät pesukoneen mylläyksessä. Ei se mitään - tarkoituksensa ajavat ja kolme erilaista ketjua näistä syntyy. Sen huomasin, kun oli erimerkkisiä huopuvia lankoja ja hahtuvaa, että erilaista jälkeä huovutuksessa syntyi - parempaa ja huonompaa....

Syksyn varsinaiset neulomisetkin olisi kiva aloittaa toden teolla, mutta käsi vihottelee edelleenkin. Toisaalta pieni vastoinkäyminen ärsytti turhankin paljon: Lyhdelapasten valmistuttua, totesin toisen lyhteen alkuosan olevan pidempi kuin toisen, jolloin koko lapasesta oli tullut toista pidempi. Ei kun purkuun! Eli kolme neulottua lapasta, mutta käytännössä kuitenkin kaksi valmista. Ähh!!!! 

Sen siitä saa, kun käyttää lankoja, joita ei ole mahdollista valmistamisen lopettamisen takia ostaa lisää ja oma varasto ei enmpään kuin kahteen riittänyt.


Tervetuloa Sinä uusin lukijani seurakseni :) !

Syksyn kirkkautta

Aamu- ja iltalenkkien aikaan on tähän aikaan vuodesta jo heijastinten tarve koirulin kanssa ulkoillessa. Pentuna yritettiin totutella marketista ostettuun heijastinliiviin, mutta se oli jotenkin niin kahiseva, että liivin pitämisestä ei tullut kerrassaan mitään, kun koira pyöri aina vaan itsensä ympäri ja yritti päästä liivistä eroon. Viime syksynä ostin Musti&Mirristä pantaan laitettavan valon . Oli hyvä ja kirkas, - erottui myös paksuturkkisen koiran turkin syvyyksistä -, mutta jonkun kerran sitten oli valoa vissiin tullut kierrettyä liikaa auki ja se oli pudonnut jollain metsäreissulla - jäi vaan kanta jäljelle. Sen verran kallis lamppu oli, ettei samanlaista raaskittu enää toista ostaa tilalle. Lopputalveksi kiinnitettiin pantaan nippusiteellä tavallinen otsalamppu. Sekin kyllä ajoi ihan hyvin asiansa.

Eilen ostin kauppareissulla paremman Hurtta heijastinliivin. Koira ei ollut mukana, mutta jos ostos olisi ollut täysi fiasko, niin olisin saanut sen palauttaa.
Kahden käyttökerran kokemuksella tuntuu, että ostos oli hyvä: koira antaa liivin olla hyvin ( se istuu napakasti, eikä kahise) ja heijastavuus on tosi hyvä. En minä muuten koiran "pukemisesta" innostu, mutta tuo pimeällä näkyminen on mielestäni tärkeää - niin ulkoiluttajalla kuin koirallakin!
Tuossa yläpuolisessa kuvassa näkyykin, miten hyvä heijastusteho liivissä on :)

 Tänään piti ottaa itseään niskasta kiinni ja pestä lopulta ikkunat! Keväällä pesin kolminkertaisista ikkunoistamme kaikki pinnat, mutta nyt selvisin pelkillä ulko-ja sisäpinnan pesuilla. Ei tuollainen pesu edes kamala homma ole, mutta se, että saa itsensä urakkaan ryhtymään, vaatii hieman ponnistelua .....




 





Nyt on sitten ikkunat kirkkaat ja olohuoneeseen vaihdoin samalla tummemmat verhot. Syksy ja kynttiläaika alkakoon :)





                                          p.s  Tervetuloa lukijakseni Minna :)!

Positiivisten mietteiden päivä

 Valmistuihan se ensimmäiselle sukalle pari! Olen tehnyt muutamat sukat aiemmin samalla mallilla ja tykkään kovasti ohjeesta / mallista.

 Onneksi nämä sukat eivät olleet ensimmäiset tuolla mallilla, sillä olisin saanut väärän tuntuman koko mallista. Raitalankaan ja yksiväriseen malli passaa hyvin, mutta Novitan Polkka on aivan liian kirjava tähän pitsineuleeseen. Kuvio ei päässyt lainkaan oikeuksiinsa! Oppia ikä kaikki..... mutta toivottavasti lämmittävät kuitenkin saajaansa. Lämpimiä ajatuksia niihin on neulottu.

Susi kyseli aiemman postauksen kommentissa mistä näihin löytyy ohje?? Ohje on syksyn 2011 Novita lehdessä.

Näissä aiemmin, samalla ohjeella tehdyissä sukissa erottuu mielestäni mallikuvio paremmin. Sama kuvio toistuu sekä edessä että pohkeen takana.

         Ilmat alkaa viilentyä ja olisi tarvetta uusille lapasillekin....

Puikoilla nyt :)

Novitan keskustelupalstalla, Neulomossa, on monia ihania, klubilaisten suunnittelemia malleja - muutakin siis kuin lapasia. Tästä vehnälyhdemallista tykkään kovasti! Malli on nimimerkki "Mammukka ja tytöt" suunnittelema. Lankana näissä kaksinkertainen Novitan Luxus Alpaca-lanka.

Jälleen kerran Novita on poistanut valikoimistaan  langan, josta olisi ihanaa neuloa:oikein pehmeä ja lämmin lanka. En oikein pidä firman tyylistä tuoda / poistaa lankalaatuja sekä värejä vähän päästään.
Novitan lehtien hyödyntäminenkin tulee hankalaksi, kun ohjeen mukaista lankaa ei sit vähän ajan päästä olekaan enää saatavilla.



Tänään on tullut monesta asiasta hyvä mieli:
* Sain yhden pienen tytön isosta, isosta halista & lapsen vilpittömästä kysymyksestä tavatessamme hyvän mielen. Meillä on ollut ikävä toisiamme! Monta muutakin jälleennäkemisen halia on tänään vaihdettu käytyäni entisellä työpaikallani.

* Esikoispoika on palaillut kertausharjoituksista ja piipahti kotona. Niin pahkeisen ikävä on ollut häntäkin!

* Tyttären äänenkin olen kuullut tänään puhelimessa :).

* Nuorimmaisella oli oikomishoitotarkastus. Uuttera niskavedon yms. väkkyröiden pitäminen on kannattanut. Ennen kojeita piti pitää 14-15h / vrk ja nyt jatkossa systeemit viritellään enää öiksi. Kymmenen pistettä ja papukaijan merkki tunnollisesti hoitojaan tehneelle!

On ne nuo omat lapset vaan niin rakkaita, 

ettei sitä pysty edes sanoiksi muokkaamaan 

<3 <3 <3  

* Omakin hammaslääkärikäynti sujui mieluisissa merkeissä. Kaikki hyvin ja tarkastusväliksi riittää kaksi vuotta.

* Kuulin tänään - kuin myös aina silloin tällöin ennenkin, että monia minulla oikeasti tuttuja sivullani suht' säännöllisestikin vierailee. Mokomat yritätte "salaisesti, mitään virkkamatta" täältä poistua ;). Tosi Kiva, kun käytte - ja kiva olisi, jos joskus vaikka ette niin salaisesti poistuisikaan :)
                             

        Mukavaa, 

positiivista viikon jatkoa

 itsekullekin - ihan kaikille 

täällä piipahtaville :)! 

Ja nyt positiiviseti koirulin kanssa iltalenkille :) 
Heippa taas seuraavaan kertaan!

Syksyn tuntua

Tykkään kuljeskella syksymetsässä, kun luonnossa näkyy paljon kauniita voimakkaita väriyhdistelmiä.

Pikkuruinen Kärpässienikin on aika söötti puskiessaan näkösälle, vaikka myrkkysieni onkin.

Osa koivuistakin jo sonnustautuu syysväreihinsä.

Puolukoita on ainakin kodin lähimetsikössä paljon. Niitäkin kiva kulkiessa napostella, vaikka eivät vielä parhaimmillaan olekaan.

Karviaispensaassakin on kauniit värit.

Laitoin kokeeksi tiskipöydälle lasikulhoon desin vettä + 40 ml omanaviinietikkaa ja lirauksen Fairya syötiksi sisään tuppaantuville pikkukärpäsille. Jostain lehdestä luin tuon vinkin. Minusta kärpäsiä ei ole vielä edes paljon mitään sisällä ollutkan, joten olin yllättynyt, kun työpäivän jälkeen kipossa oli kolmisenkymmentä lentäjää sukelluksissa. Eli aikaslailla hyvä seos kärpästen "uima-altaaksi".

Näytin muuten kättäni sairaanhoitajalle. Kuulema ilmiselvä luupiikki. On ranteessa ja pysyy! Neulomistakaan en ole ennättänyt nyt testailla, kun arki-illat hurahtaa aina mahdotonta kyytiä kotihommineen ja harkkakuljetuksineen.

                   Lämpimästi Tervetuloa  uusimmalle lukijalleni  :)

Jälkipyykin pesua

Enpä olisi uskonut kuukausi sitten, että taidan saada kaatumisestani pitempiaikaisemmankin vaivan - toivottavasti ei kuitenkaan pysyvää.

Kahdet villasukat olen luvannut ystävälleni tehdä syksyn viileneviin keleihin ja kuvittelin, että tekaisen puuttuvan parin nyt viikonloppuna. 

Kuvassa näkyy vajaan kahden päivän tulos: ei vielä ensimmäinenkään sukka valmiina!

 Ranteessa tuntuu ja näkyy peukalon pään kokoinen muhkura. Kärsin kyllä käännellä ja väännellä rannetta, mutta neulominen aiheuttaa kipua ja vihlontaa sekä ranteeseen että peukaloon. Näin jälkiviisaana voi vaan miettiä, että olisikohan kuitenkin pitänyt käydä silloin käsi näyttämässä lääkärille???
Neulominen on minulle mieluisaa ja  rentouttavaa akkujen lataamista, joten tuntuu enemmän kuin kamalalle, jos ranne ei anna puikkoja enää heilutella kuin hetken kerrallaan.
Toivoa sopii, että aika vielä parantaa ranteen entiselleen.....