Mustikassa

Taas voi yhden asian tiimoilta hengähtää: käytiin eilen Liprun metsistä poimimassa ensi talven mustikat.

Ensi alkuun tuntui, että ei taida kummoista määrää se paikka saalista antaa, mutta sitten osuttiin paikkaan, missä oli isoja palleroita ihan sinisenään :). Olikinpa siinä vaiheessa helppoa marjastus!

Eikä muuten kävelyn paljoutta reissu vaatinut: mummilan mailla metsätiellä oltiin jo koko saalis saatiin auton näkymä etäisyydeltä.

Kolme sankollista ja poimurit täyteen kaikkiaan poimittiin.

Oma urakkansa on aina se jälkityö marjojen puhdistuksen osalta - siitä en tykkää sitten yhtikäs yhtään! 

Poitsullemme ( 11v ) kymmenen pistettä ja papukaijan merkki; hän poimi myös itse 3/4 sankollista. Poitsu oli tehnyt diilin isotätinsä kanssa keruuhommasta ja myi keräämänsä mustikat tädilleen.

Koira-herruus nautti mukana olosta - ja vähän liiankin antaumuksella: Jonkin "pee"läjän oli mättäiköstä löytänyt ja onnistui piehtaroimaan siellä huomaamattamme oikein perusteellisesti. Voi jessus mikä lemahka oli autossa kotimatkan :(. 

Kotona sit sai koiruli "nauttia" omasta saalistaan pihalla sen aikaa, että saatiin marjat puhdistettua ja pakastettua ja sen jälkeen hällä olikin edessä märkä totuus kylpyhuoneessa .... ;)